Väliaikaista kaikki on vaan

Lokakuu on näköjään kiireinen tänäkin vuonna. Kouluhommat työllistävät tietysti kaikki kerralla just nyt ja heti, ja kuun vaihteessa tuleva muutto uuteen asuntoon vie oman osansa energiasta ja käsityöajasta. Vaikka toisaalta, todella harvoin ja vain äärimmäisissä tilanteissa neulomiseen tai virkkailuun sitä on liian väsynyt tai kipeä. ;)

Periaatteessa en tavallaan tykkää omaan blogiini laitella keskeneräisiä töitä näytille vaikka sitä teenkin. Tämä siitä syystä että joko ei ole varmuutta langan lopullisesta olomuodosta (purkutuomion vaara on aina olemassa...), tai sitten ajattelen että postaus on mukavampi tarjoilla, kun on todistusaineistoa mitä näyttää työn valmistumisesta alusta ihan loppuun asti, kaikki samalla kertaa. Nyt tehdään siis poikkeuksena tähän ajatteluun the sillisalaattipäivitys.

Kuusikulmio -buumin ollessa villeimmillään, tehtailin pastellisia yksilöitä jemmaan, ja nyt viimein innostuin ompelemaan (hyi) niitä yhteen peitoksi asti. Reunat kaipailee vielä huolittelua ja hiomista.

Väriterapian vuoksi tekeillä myös sukkaset, jotka jatkuu niin pitkälle kun huvittaa!

Olen muuten myös huomannut, että teitä lukijoita on kuitenkin käynyt kurkkimassa ja tykkäilemässä blogin hiljaiselosta huolimatta, se on todella mukava asia! :)

Virkatun pehmon epäselvä identiteetti

Muistaako joku näitä jossain muinaisessa postauksessakin esiintyneitä, toistaiseksi tuntemattomasta syystä virkattuja palasia? Niinpä, en minäkään muistanut pitkiin aikoihin, kunnes käsityökaappia penkoessa taas löysin uuden nyssäkän eli tämän aarteen, mutta päätin tomerasti, etten peittoa kyllä TAAS rupea väkertämään ainakaan näistä paloista. 

 Mutta mihin sitten nämä palat riittäis??

 Katselin Sami Yaffan Sound Trackeria, ja koitin samalla ommella paloja yhteen netistä löytämäni söpiksen pöllön muotoa jäljitellen, mutta...

...ei tullu kopiosta yhtään niin söpistä! :D Keksiskö joku tälle nimen? Pöllö se ei ehkä kuitenkaan ole, vai onko?  

Virkattu siksak -mekko

Tämän kesän projekti oli ylivoimaisesti isoin ylpeydenaihe pitkiin aikoihin. Idiksenä taustalla oli tietenkin osuvasti Virpin kesämusamekko. Halusin itselleni raitaversion, mutta samalla, kivalla siksak-kuviolla höystettynä. Ja tietenkin mekko piti ottaa heti koekäyttöön, kun valmistui sopivasti Ilosaarirokkiin heinäkuun puoliväliin :) Tämmöinen syntyi minun omasta pääkopasta Virpin vinkkien avustamana.

Tämä kuvio on kyllä helppo ja kiva virkattava :) 

Virkkasin vuorotellen ylöspäin ja alaspäin, pylväitä ja siksakkia. Jossain vaiheessa helma alkoi painaa jo niin paljon, että oli pakko funtsia ja testata miten levennykset käytännössä käyttäytyvät. (Ja purkaa, ja kokeilla uusiksi...) Ja festariolosuhteissa sain kokea konkreettisesti, mitenkä "käytännöllinen" se maata viistävä maksimekko onkaan ;D Eli muutaman kierroksen olisi saanut huoletta jättää helmasta pois, koska painonsa vuoksi mekko venähti aika reippaasti. 

Pötkötelköön nyt sitten tyynyjä vasten :D (mallinukke ois tietysti ihan jees...)

Iso työ siinä oli, mutta mielekäs lopputulos. :) Kelpaako kesämusamekoksi? 

Neon -tumput

Tämmöistä olisi tuloillaan tällä kertaa tilaustyönä. Toiveena oli lapaset ja ehdottomasti jollain neonvärillä :) Näkyypähän pimeälläkin kauas. Ainoa haaste oli sopivan langan metsästys, neonvärejä kyllä kaupoista löytyi mutta niissä langoissa ei juurikaan (tai ainakaan tarpeeksi) villaa ollut, joten moisia en ostoskoriini kelpuuttanut. Sopiva lanka oli aika paksua, mutta tein vyötteen suosituksesta huolimatta pienemmällä puikolla, niin tuleepahan tiiviimpää jälkeä, eikä tuule läpi.

Peruslapaset sopivat tilaajalle ihan hyvin, joten sen enempää kikkailematta ensinnä joustinta varteen...

...ja tavallista sileää neulosta muutoin.

Ovelasti muuten heittää aurinko oman kultaisuutensa tähän langan väriin :) Ylemmässä kuvassa todellisempi neon -sävy. 

Harmistuttaa, kun käsi on jostain kumman syystä (lue: kroonisesta neuloosista johtuen) kipeytynyt niin paljon, ettei uskalla oikeen virkata eikä neuloa, vaikka intoa & keskeneräisiä töitä olisikin kovasti. Kertaalleen olen jo aikoinaan jännetuppitulehduksen kärsinyt, että taidan malttaa pysytellä koukuista ja puikoista erossa. Toki aina muutaman silmukan ohimennen voi nopsaa pyöräyttää... ;) 

Maailman helpoin neulepaita eli Skappel

Surffaillessa kauan sitten neuleahdistuksissani iskin kultasuoneen, nimittäin löysin vinkin ehkä maailman helpoimpaan villapaitaan. Skappel -neule on kai alunperin ollut löysä ja rökälehtävä malli (mikään ei estä tekemästä lörömpää versiota...), mutta täällä siitä on tehty tyköistuvampi versio. Kokeilin tällä tyylillä viitosen pyöröpuikoilla noin seiskaveikan paksuisesta puuvillalangasta. 

Etu- ja takakappaleet valmiina, seuraavaksi hihojen työstämiseen. Tämä ei ollutkaan mikään simppeli homma, koska harmaa lanka loppui tietysti kaupasta kesken viime metreillä, joten Skappelin valmistuminen jäi odottelemaan parempaa hetkeä. 

Onneksi sitä tilattiin lisää, eikä mahdollista sävyeroa huomaa ollenkaan. Muutaman tuskallisen ompeluhetken jälkeen sain ihailla viimeinkin valmista tuotosta. Ompeluhommat ei oo yhtään mun juttu, ja välttelen niitä viimeiseen saakka. Skappelin idea ei kuitenkaan sitä sallinut ;) 

Helma on hauska, taka- ja etukappale ovat tarkotuksella eri paria. Etukappale olisi saanut kuitenkin olla hieman pidempi, koska päällä meinaa paita näyttää napamallilta... 

Yritä tässä nyt sitten valmis tuotos päällänsä ottaa joku järkevä kuva PEILIN KAUTTA... 

 Napamalli käytännössä ;)

Suhteellisen tyytyväinen tekijä :) 

Maalaisjärjen käyttö myös maalla sallittua

Tongin äidin lankavarastoja, ja löysin arviolta juuri sen verran jämälankoja, että saisin nopsaa jonkin torkkupeiton aikaiseksi (ai mikä peittofetissi...). Tohkeissani päätin hyödyntää muistinvaraisesti aiemmin käyttämääni mallia, enkä tarkemmin laskeskellut pylväitä enkä tarkistellut ohjeita... Niinpä virkkailin menemään liukuhihnalta jos jonkin värisiä paloja tyytyväisenä, kunnes niitä oli jo niin paljon, että ajattelin jo yhdistää ne toisiinsa. Ah, mikä ylpeyden tunne, ensimmäinen etappi saavutettu! Sitten älysin. Kaikissa kulmioissani on VIISI kulmaa, kun taas kaikissa interneetistä pursuavissa ihanissa palapeitoissa on aina KUUSI kulmaa palassa. Miten himskatissa nyt sitten viisikulmiot saa yhdisteltyä toisiinsa?! 

En varmasti pura enkä keri. En todellakaan ala purkaa kaikkia paloja. En ainuttakaan. Siispä ripottelin sinne sun tänne niitä KUUSIkulmioita joita olin muka alunperin tekemässäkin, sopu sijaa antaa ;) Näköjään aivot narikkaan -virkkailu voi saada katastrofaalista jälkeä aikaiseksi, mutta tuhot ovat onneksi korjattavissa. Kuvia sitten tuonnempana peiton valmistuttua.

Ja tässäpäs näin, tilkuista tulikin Jämishuivi nimeltänsä Hirvitys

 Pahoittelut kuvien laaduttomuudesta, unohdin "paremman" kamerani Joensuuhun.

Kaikenlaiset kulmiot sulassa sovussa :) Ei mikään taidonnäyte, mutta ihan varmasti lämmittää pakkasilla.

Hevisukka

Jo viime talvena tuli kaverin kanssa puheeksi, että hänellä ei ollut villasukkia laisinkaan. Siitäkös kimpaannuin vallan, ja päätin tehdä hänennäköisensä sukat, hienolla hevimäisellä merkillä varustettuna. Käytin kauan (=liikaa) aikaa kuvion toteutuksen pohtimiseen, tehdäkö kuvioneuloen, vaiko ommellen, millä pistoilla, kuinka paksulla langalla jne., jotta lopputulos olisi siistein ja paras mahdollinen. Monesta erilaisesta yrityksestä ja erehdyksestä tympääntyneenä perfektionistin koko sukkaprojekti "vähän jäi". Kunnes tuli kesä, tuli alkusyksy, jolloin neuloja tajusi kaverinsa edelleen tarvitsevan niitä villasukkia tulevaksi talveksi... 

Mikään haaste ei lopulta ole käsityöihmiselle mahdottomuus, eivät edes kansainväliset käsimerkit ;) Lopputuloskin on aina kuitenkin vaivan väärti, kunhan myös käsityöläinen antaa itsellensä hieman armoa. Usein itse on itsensä pahin kriitikko. 

Ristipistelin käsimerkin valmiiseen sukanvarteen, toiveen mukainen pikselöity versio syntyi parhaiten tähän tyyliin.