Virkatut tossut isoäidinneliöistä

Teki mieli taas virkata tuttuja & turvallisia ruutuja...

Näihinkin tossuihin inspiraatio tuli monia monituisia blogeja tutkaillessa, ei ehkä olisi tullut mieleenkään muuten :) Jos helpon työn haluaa kokeiltavaksi, niin tässä mainio sellainen. Virkkasin koukulla neljä  ja lankaa kului 115 g. Ei näytä olevan olemassakaan asiaa, jota ei voisi mummonneliöistä tehdä...

(omiin 39:n koipiin vähän liian isot...) 

...tosin ruutujen ompelemisesta en edelleenkään tykkää ;) 

Virkatut tossut ja piirakkasukat

Ihan ensimmäiseksi saanko esitellä: unohtunut, jälkeenjäänyt (?) tiskirätti, viimeinen laatuaan tällä erää. Ihan tavallinen ruutu vaan. 

Seuraavina Jyju15 -töinä valmistui työkavereille koivenlämmittimiä. Työpaikalla muuten kaikenlaiset asiat näyttävät leviävän epidemioina, sekä hyvässä että pahassa. Kaikki mahdolliset kulkutaudit kiersivät tammi-helmikuulla lähestulkoon jokaisen, mutta myös käsitöihin on hurahtanut aika moni. Joko tykätään tehdä ihan itse, tai sitten toivotaan jotain ihanaa tekelettä tehtäväksi itselle. Mukavaa kun ei aina tarvi itselle näpertää ja tietää, että käsityö on varmasti saajalleen mieluinen. :)

Näihin kivoihin piirakkasukkiin löytyi ohje Novitan sivuilta. Puikot 3,5, eli samat mitkä ohjeen ja langan mukaan kuuluukin olla. 

 Illan hämyssä nopeasti nautiskelin näistä sukista omissa jaloissa, kun matkasivat pian jo saajalleen  :)

Ihan ekat virkatut tennarit oli nämä, mutta tein vielä toisellekin työkaverille melkein samanlaiset (huonosta ulkomuistista), hänen omilla väreillään. Ja itse asiassa ei tämä vielä tähänkään lopu... metsänvihreät yksilöt valmistuvat myöhemmin metsänvihreinä :) 

Villalangat pursuilevat kaikista lankakätköistä, mutta tekisi niiiiiin kovasti mieli jo siirtyä kesäisempiin lankoihin ja töihin. Lisäksi neulominen tökkii, tekee mieli vaan virkata! Vähintään yksi villaneulepaita kuitenkin täytyy saada tänä keväänä valmiiksi ;) 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! <3

Uusi koti & uudet kujeet

Kuukausi on nyt vietetty uudessa kodissa, ja tuntuu kuin pesänrakennus- ja joulukiireet alkaisivat vähitellen helpottaa. Vai tästäkö se jouluhössötys vasta alkaakin, kun on viimein aikaa pehmeiden pakettien tekoon ja uusien ideoiden toteuttamiseen? Niitä nimittäin pääkoppa pursuaa ihan liikaa. Uusia tekniikoita, uusia värejä, uusia lankoja, uusia malleja ja materiaaleja, jippii!

Mutta tässäpä muutama maistiainen tekeillä olevista paitaprojekteista:

Tämä valmiiksi raidoitettu lanka lienee tarkoitettu ja parhaiten soveltuva sukkiin, mutta en tietty halunnut päätyä helpoimpaan vaihtoehtoon :D Värit ei mene kyllä yhtään tasaisesti, mutta tavallaan se just tuo tähän oman särmänsä. Ei kai se niin justiinsa oo (koska purkaminenhan on täysin poissuljettua, hehheh...)

Huldan takki taas tuntuu ikuisuusprojektilta, kun koko paitaosa tehdään yhdestä kappaleesta. Puurtamista on tämä ohuesta langasta kun tikuttaa menemään.  No, hihakin on sentään jopa jo aluillaan...

Ensimmäisestä valmistuvasta joululahjasta uskaltaa laittaa myös makupalan, kun lahjan saaja eli äitini on onneksi autuaasti nettinappuloiden ja somen ulottumattomissa. Tästä siis tulee palmikkoneuleinen liivi lopulta hänelle :) 

Lopuksi tunnelmakuva uudesta aluevaltauksesta käsitöiden saralla. Virkattuja korviksia olen ihastellut nettimaailmassa jo pitkään, mutta nyt päätin kokeilla ihan itse, jostainhan se on aloteltava, esimerkiksi tutusta ja turvallisesta isoäidinneliöstä, vaikka kaikki uusi kovasti jännittääkin ;) 

Kovasti toivottelen tsemppiä ja pitkää pinnaa jokaisen jouluhössötyksiin, mistä sitten ikinä hössötättekään! :) Millaisia pehmeitä tai kovia omin kätösin väkerreltyjä paketteja muilta on tuloillaan?

Tilkkupeitto isoäidinneliöistä

Tämmöinen torkkupeitoksi ajateltu tilkkuhässäkkä syntyi suht nopealla sykkeellä syksyn tullen. Miten sitä saakin jotkut työt hetkessä valmiiksi, ja toisia tekeleitä taas saa pyöritellä kaapeissaan keskeneräisenä vuosikausia. Tämän yksilön kohdalla takaraivossa jyskytteli vaan pakonomainen ajatus jollain konstilla hankkiutua eroon kavereilta saaduista sekä omista töistä ylijääneistä, enemmän tai vähemmän "jämälangoista". Mallina tuttu ja turvallinen isoäidinneliö, joka rauhoittaa simppelillä olemuksellaan kirjavaa peittoa. 

Mukaan mahtui tilkkuja liukuvärjätystä langasta...

 Ihan tavallisesta mutta yksinkertaisuudessaan kauniista yksivärisestä...

 Tai parista langasta yhdistellen...

...eivätkä ne näytä juuri yhtään riitasointuisilta, vain sen verran kun tilkkupeiton henkeen kuuluukin  :) Mukaan pääsi sellaisiakin värejä, joita en jotenkin omakseni koe, vihreä ja ruskea esimerkiksi, eivätkä näytä kuitenkaan yhtään hullummalta tuolla seassa. 

Ja kuinka ollakaan, pitihän tähänkin sitä lankaa kuitenkin ostaa lisää, tietysti tuttua ja turvallista mitäs muutakaan kun MUSTAA (mitenniin kaavoihin kangistunut & väripakkomielteinen virkkaaja), ihan vaan että saa viimeistellyn näköisen kokonaisuuden ;) 

 Hassua miten erilainen valaistus tuo peitolle ihan erilaisen tunnelman, kun värit syvenee...

Tässä taas ollaan lähempänä hempeää päikkäritunnelmaa...

Kokoa peitolla on sen verran, että on lähes mahdottomuus koittaa saada kokonaisuudessaan minun pienelle lattialle, taikka yhteen kuvaan mahtumaan! :D 

Onpahan ainakin lämmikettä joka suuntaan paukkupakkasten varalle, peittää pituudeltaankin tämän akkelssonin melkeinpä päästä varpaisiin :) Miltäs näyttää? Mukavaa viikkoa kaikille! <3

Vyyhdistä neliöiksi eli Nemo -poncho

Seuraavaksi jatkuu taas yksi keskeneräisistä neliöprojekteista, tällä kertaa neliön keskellä onkin hupsistakeikkaa kukka. Näppärä ja nätti ohje löytyi loputtomien to do-listalle päätyvien ideoiden aarreaitasta eli täältä. 

Pieniä kukkaneliöitä on tullut koukutettua jo "muutamia", isomman neliön prototyyppi taas vaati joitakin purkamisen ja kerimisen hetkiä kunnes...

...lopulta syntyi ja miellytti jotenkuten perfektionistivirkkurin silmää. Ainoa probleema taas on keksiä neliöille jokin käyttötarkoitus, ratkaista miten yhdistellä ne (joka on muuten maailman viheliäisintä hommaa), kuinka monta alekkain, montako vierekkäin, mitä muita kappaleita tuleva se jokin vielä vaatii, johan tässä aivot nyrjähtää ;) 

Lopulta isommista ja pienemmistä paloista syntyi lämmitin, jolle ei vielä ainakaan ole nimeä. Ponchomainen muodoltaan, mutta enemmän ehkä paitamaisesti puettava, sillä kainaloista ompelin sivusaumoja kiinni jonkin matkaa.

Ihan hauska malli, joka vaatii tosin vielä kehittelyä ;)