Hankintoja

Tämän päivän ostokset sisältävät oikeasti tärkeitä ja olennaisia juttuja, jotka on jo pitkään ollu "pitäis kyllä ehkä joskus vielä ostaa" -listalla. Puikkomitta (eipähän tarvi arvailla ja tuumailla paksuuksia), ohkasemmat , puiset sukkapuikot (joilla neulomustuntuma todella miellyttävä), ja pari kerää tuota ihanaa zoofaria! 

Tiikerisukat sain jo alotettua tänään tuosta langasta, eli otin varaslähdön sukkasatoon, vol 2. Koska nyt tuntuu olevan sokka irti käsitöiden saralla, päätin kokeilla kaiken muun hyvän päälle vielä kärjestä aloitettua sukkamallia, jota olen tähän mennessä tyytynyt katselemaan vain ohimennen ja kauhunsekaisin tuntein. Eihän se ollutkaan niin vaikeaa! :) 

Kuukausikatsastus

Wau, ihan huikeaa, blogin näyttöjä lähemmäs 800, eikä kuukauttakaan ole vielä eletty blogielämää. Hassua ehkä tätä hehkuttaa, mutta kivaltahan se tuntuu. Kiitos siis tasapuolisesti kaikille vahingossa tai tarkoituksella tänne eksyneille, teille jotka ohimennen kurkkasivat sekä, teille jotka pidempään viihtyivät. :) Toivon, että tästä blogista olisi paljon iloa ja inspiraatiota muille käsityöjuttujen kanssa pähkäileville.

Uskaltauduin kokeilemaan bloggaamisen uutta, sosiaalisempaa ulottuvuutta ilmottautumalla sukkasadon perunalaariin, mutta tietenkin hätähousuna otin varaslähtöä sukkahommiin jo ennen sukkasatokauden alkua. Aaltosukat ovat jo valmiina, mutta ei tästä maailmasta taida palelevat varpaat onneksi/valitettavasti loppua ;) 

Bolero

Tämän helmen löysin lepäämästä vaatekaapin perukoilta (mikä vääryys!). Bolero on ollut valmiina jo vuosia, mutta nyt vasta sain sen höyrytettyä ja puettua jopa päälle asti käyttöön. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole mistä ohjeen olisin mahdollisesti napannut, luultavasti lopullinen työ on omannäköiseksi muokattu versio jostain valmiista mallista. Tällaisen voisi melkein tehdä toisenkin, paranneltuna versiona ;)

Puolikas kukka tai viuhkamainen kuvio on toteuttamiskelpoinen muissakin töissä. 

Virkkaamisesta valokuvaamiseen, harmillista kun itsensä kuvaaminen ei taida minulta onnistua kuin tylsästi peilin kautta, ja jos taas vaate ei ole kenenkään päällä, se ei pääse kunnolla oikeuksiinsa. Itselaukaisinta käyttäen taas kuvakulma onnistuu melkein oikein ehkä vahingossa, mutta kuvaan saattaa tulla liikaa ylimääräistä ja voi lisäksi paljastaa käsityökammiossa vallitsevan karmean kaaoksen. Millaisia vinkkejä teillä olisi kuvaamiseen? 

Aallonharjalla

Illat viilenevät, ja kuumin villasukkakausi alkaa olla käsillä (koskaan ei voi aloittaa liian aikaisin), ja virkkaamiseenkin on mukava saada vähän vaihtelua (voi ranneparkani...) Mielikuvituksen puutteessa en keksinyt muuta kuin uuden sukkaprojektin kaveriylläriksi, ja neljälle puikolle päätyikin uusi, hempeän sinisävyinen raitalanka. Haaveilin jonkinlaisesta helposta pitsimallista, ja bongasin Novitan sivulla olevan ohjeen, joka mielestäni ei kyllä oikeasti ole pitsisukkaa nähnytkään, muutama hassu langankierto ja reikä siellä täällä, mutta menköön nyt tämän kerran. ;) Aaltokuvio on joka tapauksessa helppo telkunkatselun ohessa työstettäväksi, ja raitalanka toimii mielestäni mallissa kivasti.

Ja valmiina molemmat yksilöt. 

Eteenpäin tassutellen :) 

Hevisukka

Jo viime talvena tuli kaverin kanssa puheeksi, että hänellä ei ollut villasukkia laisinkaan. Siitäkös kimpaannuin vallan, ja päätin tehdä hänennäköisensä sukat, hienolla hevimäisellä merkillä varustettuna. Käytin kauan (=liikaa) aikaa kuvion toteutuksen pohtimiseen, tehdäkö kuvioneuloen, vaiko ommellen, millä pistoilla, kuinka paksulla langalla jne., jotta lopputulos olisi siistein ja paras mahdollinen. Monesta erilaisesta yrityksestä ja erehdyksestä tympääntyneenä perfektionistin koko sukkaprojekti "vähän jäi". Kunnes tuli kesä, tuli alkusyksy, jolloin neuloja tajusi kaverinsa edelleen tarvitsevan niitä villasukkia tulevaksi talveksi... 

Mikään haaste ei lopulta ole käsityöihmiselle mahdottomuus, eivät edes kansainväliset käsimerkit ;) Lopputuloskin on aina kuitenkin vaivan väärti, kunhan myös käsityöläinen antaa itsellensä hieman armoa. Usein itse on itsensä pahin kriitikko. 

Ristipistelin käsimerkin valmiiseen sukanvarteen, toiveen mukainen pikselöity versio syntyi parhaiten tähän tyyliin.

Lilamustaharmaavalkoinen hexagon

Koska en vain saa kylliksi tästä mallista. Sisäinen pakko ajoi mut taas lankakaupoille, kun aloin haaveilla vaihteeksi tilkkupeitosta, mutta tällä kertaa ihan omaan käyttöön ja omanvärisenä. Samaa lankaa saa onneksi vielä ostettua mielin määrin, joten tulevan peiton koko on vain virkkurin viitseliäisyydestä kiinni. 

Tuleva viikonloppu on omistettu rentoutumiselle ja sinisille ajatuksille, joten taitaa tilkkujen parissa vierähtää tunti jos toinenkin.

 Ja tilkkupino kasvaa hyvää vauhtia...

Kuusikulmaista/Hexagon

Vannoin tovi sitten mielessäni, että yhtään ainutta tilkkupeittoa tai vastaavaa liikaa ompelemista ja päättelyä vaativaa työtä en hetkeen tee. Jämälankoja pomppii kuitenkin esiin sieltä sun täältä lankakätköistä vähän väliä, joten armottomien väriyhdistelmämietintöjen ja mallituumailujen jälkeen kokeilin vähän...

Ihan vaan yksi vielä, ja sitten nukkumaan

...no okei, seuraavan tilkun jälkeen ihan varmasti menen...

Ja päiväsaikaan tenttiinluvun ohessa ihan ohimennen vaan jos sitä muutaman tilkkusen... 

Toisista tuli ihan sieviä, ja toisista taas...persoonallisia...

Mutta ketään ei jätetä joukosta pois :) 

Viuhkamekko

Jaahas, taas uusi kerä hyppysissä, nelosen koukku kourassa, ja takaraivoon iskostunut mallikerta mielessä. Taas vaihteeksi olen mallikerran ja strategiset vaiheet pääasiassa apinoinut Virpiltä. Ilmeisesti joku (minä) on tykästynyt kyseiseen kuviointiin, kun sitä joku (minä) jo toista kertaa hyödyntää. ;) Paksumpi villapaita valmistunee karheammasta ja lämpimämmästä langasta, toistaiseksi kuitenkin sen virkkuun työstäminen hikoiluttaa näillä keleillä ihan liikaa. Halusin virkata samalla mallilla, mutta tietenkin ilman paksumman, esimmäisen versionsa virheitä ja vahingoista viisastuneena, vähän kevyemmän ja ilmavamman yläosan, olkoon se sitten valmistuttuaan paita tai jopa mekko. Ihana ruosteenpunainen sopii tulevaan syksyyn hyvin :) 

Työn leveyttä on helppo säädellä lisäilemällä/vähentämällä silmukoita viuhkojen ja simpukoiden välissä. 

Ympyrä on sulkeutunut. Sitten aloitettiin edestakaisvirkkailut etu- ja takakappaleiksi. Joka välissä vähän mallailtiin ja soviteltiin...

Ja eikun vaan pyörönä jatkettiin, kun päästiin kaikkein korkeimpien esteiden yli, köh... ;)

Jätin hetkeksi helman kesken, nappasin uuden kerän ja aloitin hihat...

Kunnes viimeinkin eräänä kauniina päivänä...

Ready!

Ekokassinen

Usein kauppareissuilla viimeistään kassalla kismittää, kun ei taaskaan muistanut ottaa sitä muovikassia kotoa mukaan. (Maksaa kuitenkin sen 15 centtiä ! ! ) Päätin aiemmin kesällä virkkailla kerrankin jotain (muka) hyödyllistä (muka) yleishyödylliseen käyttöön. Lankavarastoja penkoessa löysin mummolta saatua kalalankaa ja kerän jotain "parempaa ja kiiltävämpää" lankaa, joissa paksuus molemmissa about sama. Kalalanka antoi kassille kestävyyttä, ja aavistuksen värisävyltään tummempi (beige) hifistelylanka hieman elävyyttä virkkauspintaan. Ja ekokassihan siitä lopulta valmistui. 

Simppelisti pylvästä pylvään päälle ja perään, ja väliin aina ketjusilmukka. Tein reilusti muuan kangaskassista ottamiani mittoja isomman kassin, että varmasti tällaisen suursyömärinkin ruokaostokset mahtuvat ;)

No luulisin ainakin, kun kassi meni ja hotkaisi koristetyynynkin ! 

Vyyhdistä neliöiksi eli Nemo -poncho

Seuraavaksi jatkuu taas yksi keskeneräisistä neliöprojekteista, tällä kertaa neliön keskellä onkin hupsistakeikkaa kukka. Näppärä ja nätti ohje löytyi loputtomien to do-listalle päätyvien ideoiden aarreaitasta eli täältä. 

Pieniä kukkaneliöitä on tullut koukutettua jo "muutamia", isomman neliön prototyyppi taas vaati joitakin purkamisen ja kerimisen hetkiä kunnes...

...lopulta syntyi ja miellytti jotenkuten perfektionistivirkkurin silmää. Ainoa probleema taas on keksiä neliöille jokin käyttötarkoitus, ratkaista miten yhdistellä ne (joka on muuten maailman viheliäisintä hommaa), kuinka monta alekkain, montako vierekkäin, mitä muita kappaleita tuleva se jokin vielä vaatii, johan tässä aivot nyrjähtää ;) 

Lopulta isommista ja pienemmistä paloista syntyi lämmitin, jolle ei vielä ainakaan ole nimeä. Ponchomainen muodoltaan, mutta enemmän ehkä paitamaisesti puettava, sillä kainaloista ompelin sivusaumoja kiinni jonkin matkaa.

Ihan hauska malli, joka vaatii tosin vielä kehittelyä ;)