Väliaikaista kaikki on vaan

Lokakuu on näköjään kiireinen tänäkin vuonna. Kouluhommat työllistävät tietysti kaikki kerralla just nyt ja heti, ja kuun vaihteessa tuleva muutto uuteen asuntoon vie oman osansa energiasta ja käsityöajasta. Vaikka toisaalta, todella harvoin ja vain äärimmäisissä tilanteissa neulomiseen tai virkkailuun sitä on liian väsynyt tai kipeä. ;)

Periaatteessa en tavallaan tykkää omaan blogiini laitella keskeneräisiä töitä näytille vaikka sitä teenkin. Tämä siitä syystä että joko ei ole varmuutta langan lopullisesta olomuodosta (purkutuomion vaara on aina olemassa...), tai sitten ajattelen että postaus on mukavampi tarjoilla, kun on todistusaineistoa mitä näyttää työn valmistumisesta alusta ihan loppuun asti, kaikki samalla kertaa. Nyt tehdään siis poikkeuksena tähän ajatteluun the sillisalaattipäivitys.

Kuusikulmio -buumin ollessa villeimmillään, tehtailin pastellisia yksilöitä jemmaan, ja nyt viimein innostuin ompelemaan (hyi) niitä yhteen peitoksi asti. Reunat kaipailee vielä huolittelua ja hiomista.

Väriterapian vuoksi tekeillä myös sukkaset, jotka jatkuu niin pitkälle kun huvittaa!

Olen muuten myös huomannut, että teitä lukijoita on kuitenkin käynyt kurkkimassa ja tykkäilemässä blogin hiljaiselosta huolimatta, se on todella mukava asia! :)

Virkatun pehmon epäselvä identiteetti

Muistaako joku näitä jossain muinaisessa postauksessakin esiintyneitä, toistaiseksi tuntemattomasta syystä virkattuja palasia? Niinpä, en minäkään muistanut pitkiin aikoihin, kunnes käsityökaappia penkoessa taas löysin uuden nyssäkän eli tämän aarteen, mutta päätin tomerasti, etten peittoa kyllä TAAS rupea väkertämään ainakaan näistä paloista. 

 Mutta mihin sitten nämä palat riittäis??

 Katselin Sami Yaffan Sound Trackeria, ja koitin samalla ommella paloja yhteen netistä löytämäni söpiksen pöllön muotoa jäljitellen, mutta...

...ei tullu kopiosta yhtään niin söpistä! :D Keksiskö joku tälle nimen? Pöllö se ei ehkä kuitenkaan ole, vai onko?  

Virkattu Angry Bird

Silloin tällöin minuun saattaa iskeä pehmoleluvaihe, jolloin on pakko näprätä jotain ihan muuta kuin vaatetukseen liittyvää. Tämä lintunen valmistui jo vuosia sitten buumin ollessa kuumimmillaan. Onneksi kaapissa on edelleen jemmassa säkki vanua, että täyteaineksetkin on aina saatavilla näitä pehmoisia tilanteita varten. Joskus taisin olla aika pahasti koukussa kaikenmaailman Ängri Böörds- peleihinkin, vaikka se maailmankatsomukseeni nähden aika brutaali onkin ;) 

Linnunpesänä toimii muuten virkkaamani kori ihan käsitöitä varten, ja kuten kuvasta näkyy, kori pursuilee yli äyräidensä sekä lankoja, että ristiin rastiin kylkiin tökittyjä puikkoja & koukkuja :D Mistään kauniista sisustuselementistä ei ehkä voida puhua, ennen kuin kehitän jonkun järkevämmän systeemin ylimääräisten, epätoivoisesti sopivaa lankaa etsiskelevien puikkojen ja koukkujen säilytykseen. 

Kalloja

Vaihteeksi teki mieli kokeilla jotain nopeammin valmistuvaa keskeneräisten paitojen ynnä muiden ohessa. Pääkallot ovat jostain syystä pyörineet jo jonkin tovin mielessä. Lähdin säveltämään omasta päästä fiiliksellä... 

(noh, olkoon tämä harjoituskappale :D ) Vaihdoin ohuempaan lankaan, ja annoin flow:n viedä.

Pitkästä aikaa ihan vaan kuuntelin musiikkia ja virkkasin :) Rentouttavaa!

Hänen poskiinsa on näköjään maan vetovoima hieman kerinnyt jo vaikuttaa... Tämän pitsikallon suhteen on kunnianhimoisemmat suunnitelmat, niin kauan kun lanka riittää ;) 

Pöytäliinako mukamas? 

Virkattu hippipaita jamaican style

"Beginnings are usually scary, and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it all worth living" -Bob Marley

Tänään oli pakko kaivella villasukat ullakolta käyttöön sekä töihin että kotiin, ekaa kertaa tälle syksylle. Siispä ajatukset ajelehtivat hieman lämpimämpiin maisemiin... Hippimäinen, tämän hetkistä mielentilaani vastaava & rento malli löytyy esimerkiksi Tanjan blogissa, ihanan raikas ja värikäs toteutus! Alkuperäinen ohje paitaan löytyy siis tältä Strömsön sivulta.

Jospa paitaprojekti meniskin kuin Strömsössä...

 Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein pylväitä ja ketjusilmukoita vuorotellen, ettei työstä tulisi liian raskas ja peltimäinen villalangasta virkattuna. Työstin menemään koukulla viisi, suositus langalle ois nelonen.

Virkkailu jatkuu, ja koitetaan muistaa sovitella matkan varrella. ;)

(musatauko...)

Tadaa!

 Lopputuloksena meillä on napapaita hehtaarihihoilla, nooh menkööt ;)

Reunoihin samalla linjalla ja tietysti mustalla.

 Jonkunmoinen tärähtänyt kuva tär...mallin päällä ;D

(miksiköhän muuten tästä väriyhdistelmästä tulee Jamaica mieleen, eihän lipussa olekaan punaista!)

Näihin kuviin ja luoviin tunnelmiin!

Neulottu siksak -mekko

Eilen synttäripäivän kunniaksi (tuli taas 18 vuotta täyteen ;) on aloiteltu taas ehkä ikuisuuden kestävää jämikset kaapista ulos -projektia. Kaapissa kauan levänneitä lankoja löytyy edelleenkin, vaikka suurimman osan niistä sainkin hyödynnettyä hyvin tilkkupeittoon. Nyt on jostain kumman syystä ihan erilainen into ensinnäkin a) saada keskeneräiset työt valmiiksi ja b) ideoida töitä, joihin oikeasti saa vanhoja lankoja uppoamaan hyvin. 

Lankaahan löytyy ja miljoonassa eri värissä, ja tällä kertaa sidosvärinä on tummanharmaa. What, ei mustaa ollenkaan?!

Siksak -kuvion vuoksi työ kapenee hieman, ja päälleni asetellessa totesin mekon jäävän hieman liian kittanaksi (vaikka tasapaksu malliltani olenkin), joten hätäratkaisuna lisäsin silmukoita lennosta. Mielentila ei oikein soveltunut purkamiseen.

Tähän väliin ehdottomasti sydämenmuotoinen kaula-aukko!

Virkattu siksak -mekko

Tämän kesän projekti oli ylivoimaisesti isoin ylpeydenaihe pitkiin aikoihin. Idiksenä taustalla oli tietenkin osuvasti Virpin kesämusamekko. Halusin itselleni raitaversion, mutta samalla, kivalla siksak-kuviolla höystettynä. Ja tietenkin mekko piti ottaa heti koekäyttöön, kun valmistui sopivasti Ilosaarirokkiin heinäkuun puoliväliin :) Tämmöinen syntyi minun omasta pääkopasta Virpin vinkkien avustamana.

Tämä kuvio on kyllä helppo ja kiva virkattava :) 

Virkkasin vuorotellen ylöspäin ja alaspäin, pylväitä ja siksakkia. Jossain vaiheessa helma alkoi painaa jo niin paljon, että oli pakko funtsia ja testata miten levennykset käytännössä käyttäytyvät. (Ja purkaa, ja kokeilla uusiksi...) Ja festariolosuhteissa sain kokea konkreettisesti, mitenkä "käytännöllinen" se maata viistävä maksimekko onkaan ;D Eli muutaman kierroksen olisi saanut huoletta jättää helmasta pois, koska painonsa vuoksi mekko venähti aika reippaasti. 

Pötkötelköön nyt sitten tyynyjä vasten :D (mallinukke ois tietysti ihan jees...)

Iso työ siinä oli, mutta mielekäs lopputulos. :) Kelpaako kesämusamekoksi?